Onko tulevaisuuden kollegani robotti?

Keskustelu digitaalisuuden tuomista mahdollisuuksista ja uhkakuvista käy edelleen kiivaana ja sananvaihto on ollut paikka paikoin jopa polarisoitunutta. Kahtiajako digitaalisuuden kannattajien ja vastustajien välillä näyttää olevan ja pysyvän. Ei tämä kuilu nyt yhtä syvä ole kuin Trumpin ja Clintonin kannattajien välillä, mutta näkyvissä kuitenkin.

Keskustelua on saanut seurata mielenkiinnolla. Olen itsekin miettinyt, että työ voisi olla vähemmän rikkonaista, jollei sähköpostia kilahtaisi kaiken aikaa ja sosiaalisen median kanavia pitäisi seurata. Kuitenkin kun netti on alhaalla, sähköposti kaatunut ja kone ei aukea, niin työnteho laskee melkoisesti.

Historiassa muutokset ovat aina näyttäytyneet kahdella tavalla, joko pelottavina tai mahdollisuuksina. On pitkälti itsestämme kiinni, miten muutokseen suhtaudumme. Lähdemmekö ennakko-oletuksena siitä, että digitalisaatio ja automaatio uhkaavat työpaikkoja ja vakaata toimeentuloa ollen näin pahasta? Vai onko lähtökohtana se, että ne mahdollistavat työn tekemisen entistä tehokkaammin erityisesti niillä osa-alueilla, jossa ihmisläheistä otetta työhön tarvitaan?

Digitalisaation ja RPAn (robotic process automation) nousua on kuvattu laajassa mittakaavassa jo uudeksi teolliseksi vallankumoukseksi. Aika näyttää miten tilanne kehittyy, mutta ennustukset nostavat monia kysymyksiä ilmaan. Bank of England uskoo robotiikan korvaavan yli 15 miljoonaa työpaikkaa tulevien 20 vuoden aikana Englannissa (Guardian 12.11.2015). Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA puolestaan raportoi digitalisaation uhkaavan jopa kolmannesta suomalaista työväestöstä tulevina vuosikymmeninä (ETLA 13.1.2014).

Ennusteiden valossa digitalisaation vastarinnan ymmärtää helpommin. Kuitenkin todellisuudessa tänä päivänä monen asiantuntijatyössä työskentelevän pöydällä on enemmän työtä, kuin aikaa tehdä sitä. Lisääntyneen tiedonkäsittelyn tarpeen ja työn fragmentoituneen luonteen takia digitalisaation tuomat mahdollisuudet voivat tuoda melkoista helpotusta työpaikkojen arkeen.
Tutkimusten mukaan automaatio ja robotiikka korvaavat erityisesti monet rutiinityöt tulevina vuosikymmeninä. Tiettyjä töitä emme pysty digitalisaation tuomilla mahdollisuuksilla korvaamaan ja hyvä näin. Tehtävät, joissa kaivataan herkkyyttä, tunnetta, tilannetajua, luovuutta ja sosiaalista älykkyyttä ovat tällaisia. Näitä taitoja käytämme joka päivä ihmisten välisissä suhteissa ja ne ovat ydintaitoja tulevaisuutta ajatellen.

Suurin kysymys on siinä, miten yhdistämme tulevaisuudessa niin humaanin kuin digitaalisen työvoiman. Osaamisprofiililtaan ihmiset ja koneet eroavat suuresti ja kun parhaat puolet yhdistetään, niin lopputulos on todennäköisesti parempi, kuin jos työn tekee pelkkä joukko robotteja tai pelkkä joukko ihmisiä. Matka robotin kanssa työskentelyyn tulee ottamaan oman aikansa.
KPMGn julkaisema raportti Rise of the humans (2016) keskittyy siihen, mitkä asiat organisaatioissa on syytä huomioida, jotta digitaalisuus saadaan integroitua osaksi olemassa olevaa työvoimaa mahdollisimman kivuttomasti. Integroinnin mahdollisuus pohjautuu raportin mukaan pitkälti toimivaan ja henkilöstösuunnitelmiin jalkautettuun strategiaan, eri tulevaisuuden skenaarioiden tunnistamiseen ja henkilöiden sitouttamiseen.

Tulevaisuutta on usein vaikea ennustaa, mutta eri työvoiman integraatiota on syytä pohtia useissa organisaatioissa. Sillä mahdollisuuksia tulevaisuus nimenomaan tarjoaa niin organisaatiotasolla kuin kansallisella tasolla. Suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyvyn parantamiseksi onkin useissa keskusteluissa nostettu juuri ICT-osaamista. Tällaista osaamiseen pohjautuvaa tukijalkaa digitalisaation jalkauttamiselle ei kaikissa maissa ole – nyt se vain olisi osattava hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla.