Blogissa: Miten hankinta kehittyy vuonna 2020? – kolme kehityskulkua

Kirjoitettu: 11.3.2020

Kirjoittaja: Harri Lorentz, Associate Professor at Turku School of Economics at the University of Turku

Yleisesti tunnettuja ennusteiden ominaisuuksia ovat mm. seuraavat: ennusteet ovat aina väärässä, aggregoidut ennusteet ovat disaggregoituja ennusteita tarkempia ja pitkän tähtäimen ennusteet ovat epätarkempia verrattuna lyhyen tähtäimen ennusteisiin.

Tältä pohjalta hankinnan tulevaisuuteen liittyvä ennustaminen on tekijälleen lähtökohtaisesti vaarallista, ja erityisesti yksittäisen yrityksen hankintatiimin tulevaisuuden ennustaminen. Lienee kuitenkin helpompaa heittää ennusteita hankinnan tulevaisuudesta vuonna 2030 (nämä jo ehkä tuolloin unohdettu, eikä ennustaja joudu näin vastuuseen) kuin miten hankinta kehittyisi vaikkapa nyt kuluvana vuonna 2020. Monessa yrityksessä lienee koronaviruksen aiheuttaman hässäkän myötä monet kehityshankkeet jäädytetty, joten turvallinen ennuste lienee vuodelle 2020, että suurta muutosta tuskin tapahtuu. Minua on kuitenkin aiemmin kritisoitu näköalattomuudesta, koska en suostu päästämään irti esimerkiksi hankinnan digitalisaatioon liittyvästä nollahypoteesistani: disruptiota ei tapahdu, eikä ehkä inkrementaalistakaan muutosta kovin laajalla rintamalla. Joten rohkenen tässä nyt kuitenkin hahmotella joitain tulevaisuuskulkuja hankintojen johtamiselle.

Hankinnan digitalisaation suhteen hypekäyrän huippu lienee saavutettu, ja nyt aletaan realistisemmin työstää kannattaviksi koettuja projekteja. Vaikutukset on helpointa laskea projekteille, joissa työtä tehostetaan tai automatisoidaan vaikkapa RPA:n avulla, joten digitalisaatio tulee pitkälti keskittymään tehostamiseen. Näistä ei suoranaista kilpailuetuvaikutusta ole tulossa, vaan vaikutus saattaa epäsuorasti näkyä resurssien vapautumisena strategiseen tekemiseen, ja siten viiveellä laajempaan arvokontribuutioon. Eli ehkä vuonna 2020 muutama työtunti saadaan enemmän strategiseen hankintaan, mutta vaikutukset tästä ”slackistä” näkyvät vasta viiveellä. Näin ollen voidaan jonkun toimittajan kanssa päästä yhteistyössä strategisemmalle tasolle, saavutetaan ns. preferoitu asiakas –status, ja saadaan edelleen etuosto-oikeus johonkin tämän tyytyväisemmän toimittajan innovaatioon viiden vuoden päästä. Houkuttava kehityskulku.

Nyt on varsin otollinen aika jutella asiantuntevasti riskeistä, kun maantieteellisesti keskittyneen toimitusketjun riskit ovat realisoituneet Kiinassa. On esitetty arvioita joiden mukaan toimitusketjujen kohtaama uhka, sekä niiden altistuminen ja haavoittuvuus ovat kasvaneet. Jälkiviisastelu sikseen, mutta jo lähitulevaisuudessa, toivottavasti jo 2020 aikana, monen hankintatiimin agendalla lienee riskienhallinnan parantaminen kun pöly jossain vaiheessa laskeutuu kesäauringon lämmön tukahduttaessa pandemian. Miten toimitusketjua voidaan maantieteellisesti hajauttaa ja se ns. ”second source” otettua mukaan toimittajaportfolioon? Miten näkyvyys sinne toiseen, kolmanteen tai ”ännänteen” toimittajaportaaseen saavutetaan? Riskienhallinta-agendalle on syytä ottaa myös näkymät, joissa yritys joutuu kohtamaan neuvotteluvoimaltaan yhä vahvempia toimittajia monen markkinan konsolidoituessa. Digitalisaatioon liittyvät kyberuhat ja tietoturva on syytä ottaa myös vakavasti, ehkä jo kuluvana kalenterivuonna, mutta puuhaa riittää kyllä seuraavallekin. Työläs kehityskulku.

Sitten hiukan irrotellaan. Amerikkalaistutkijoiden mukaan elämän tahti kiivastuu urbaanissa ympäristössä kun ihmiset ovat tiheämmin vuorovaikutuksessa keskenään, mikä johtaa nopeampitahtiseen innovointiin ja arvonluontiin. YK:n tilastot osoittavat, että kaupungistuminen todellakin on yksi keskeisistä megatrendeistä, eikä ilmiö liene täysin vieras meille suomalaisillekaan. Harvardin muutosjohtamisen professori Kotter on todennut, että kiivastahtisemman talouselämän myötä strategioitakin joudutaan uusimaan tiheämmällä frekvenssillä. Tämä suunnan uudistaminen tai jatkuva säätäminen saattaa tihkua myös hankintaan, joten kuten brittitukijat Knight ja Meehan toteavat, hankinnan menestystä arvioidaan yhä enemmän sen perusteella kuinka nopeasti uusia toimittajia löydetään ja ”onboardataan”, ja kuinka nopeasti heikoista lenkeistä päästään eroon. Lienee myös totta, että ne rakkaat sisäiset asiakkaat ovat yhä kärsimättömämpiä, kun ovat kuluttajan roolissa tottuneet nopeaan, helppoon ja läpinäkyvään verkkokaupoissa asiointiin. Mikä selitys lieneekään siis tuon CPO juhlapuheissa usein esiintyvän agiilius-tavoitteen takana, lienee vaikeaa välttää ajatusta, että vuonna 2020 hankinnan pitää olla nopeampi, ja vuonna 2021 vielä nopeampi… Hengästyttävä kehityskulku.

Näiden kolmen kehityskulun taustalla on yksi keskeinen mahdollistaja, tuon jo todetun digitalisaation lisäksi. Lempiaiheeni on jo pitkään ollut toimittajamarkkinan tieto, tai ns. supply market intelligence. Tietämys toimittajamarkkinoista (ml. hinnat, saatavuus, toimittajat, tuotteet, teknologiat, riskit, lait ja säädökset jne.) on strategisemman, riskittömämmän ja nopeamman hankinnan mahdollistaja. Ylivertaisella hankintamarkkinatietämyksellä hankintatiimi voisi mahdollisesti myötävaikuttaa jopa yrityksen kilpailuetuun ja tuottaa säästöjä laajempaa arvoa yritykselle. Tähän liittyvää tekemistä jos saisi jo vuonna 2020 eteenpäin, niin kehityskulut voisivat olla mielenkiintoisia.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

HUOMAA MYÖS:
Hankintapäivä 2020 – Hankinnan kompetenssit uudelle vuosikymmenelle
Paikka: Finlandia-talo | Aika: 19.11.2020 >>